pieniä iloja

nyt tulee ensimmäinen käsityö postaus. tuttinauhat muodostui jossain veiheessa intohimokseni, niin terapeuttista näpräilyä ja lopputulos nopeasti valmis. se on ehkä aina keskeisintä mun käsitöissäni: ei pitkiä projekteja ja hankalia ohjeita ja kaavoja vaan selkeitä ja toimivia kokonaisuuksia joita voi aina soveltaa omien kykyjen ja tarvikkeiden mukaan. eilen lenkillä nauroinkin ystävälleni että kaikki ne ihanat kaava-, ohje- ja neulekirjat olen ostanut lähinnä kuvien vuoksi, en niinkään ohjeiden! :)

tässä siis tuttinauhoja kaikessa yksinkertaisuudessaan. suuri ihanuus piilee juuri siinä, että niin pienestä palasta kangasta voi saada tosi mainion piristeen lapsen nuttuun roikkumaan.
itse teen nämä useimmiten uusio kankaista; parhaimmat löydöt tekee kierrätyksestä tai kirppiksiltä. vanhoissa miesten kauluspaidoissa ja tyynyliinoissa on usein hienoja kuoseja, kankaan tarvitsee olla vain riittävän vahvaa ettei se kiskottaessakaan ratkea. kumilenksut on etolasta (ja jos joku tietää mistä niitä saa värittöminä niin haluan tietää!) ja klipsi osa on vanhoista henkseleistä, niitäkin metsästän aina kirppiksiltä.